Nyt voi sanoa olevansa tyydytetty. Perusteellisesti. And then some. Herranisä, nyt voi sanoa naineensa. Mikä sitten on tietenkin verottanut sunnuntainviettoa, päivä on mennyt pelkästään sohvalla. Mutta mitäpä tuosta, ehtiihän sitä taas.

Eilen oli ystäväni Teen synttäribileet ja törmäsin siellä Aahan. Kaksi vuotta sitten Teen synttäreillä tapasimme ensimmäisen kerran ja päädyimme punkkaan. Aa olisi halunnut tavata uudestaankin, mutta kundi ei oikein ole muuten makuuni. Viime vuonna hän yritti taas, mutta skippasin. Nyt annoin tulla isketyksi, se oli helppo veto. Ja ilmeisen onnistunutkin. Naimme pitkälle aamuun, tunti unta ja heräsin hänen kosketukseensa ja taas setti päälle. Hetken unet ja vielä uusiksi.. Kundi lähti puoli yksi joten voinee kait sanoa naineensa suurinpiirtein kellon ympäri. Nyt kun alan selvitä pahimmasta krapulasta voisin silti naida hieman lisää.. Saakohan seksistä koskaan tarpeekseen..?

Ja hetken tuumailtuani, saa, kyllä. On ollut kuiviakin kausia, useita. Varsinkin parisuhteessa. Mutta jotenkin sitä on ehkä aikojen saatossa viisastunut ja nyt jos päätyisi suhteeseen tekisi monta asiaa toisin, kuivia kausia tuskin tulisi. Krapulat tuntuvat olevan myös luovia tiloja ja tämänpäiväinen krapula on ollut täynnä katkeraa oloa, ikäviä ajatuksia ja muistoja parisuhteestani. Sain tietää the eksän olevan taas sen kottaraisen kanssa ja mietin kaikkia virheitä mitä tein. Ja miten ihmeessä se kottarainen on päässyt takaisin, minä en? Ja kuinka oikeasti päädyin heidän taukonsa aikana panemaan eksän kanssa saamatta sittenkään sitä suhdetta? Mutta se kottarainen sai eksän takaisin, miten? Mikä ihme minussa on vikana? Luojan kiitos krapula alkaa nyt hellittää, kunpa vielä joskus hellittäisi lopultakin nämä katkerat tunteetkin.

Sisisimmässäni tiedän ettei eksän kanssa enää olisi voinut tulla tasapainoista suhdetta. Irti päästäminen on vain kovin vaikeaa kun on jäänyt yksin. Eikä yksikään mies jota nyt olen deittailut ole eksä - ehkä toisaalta ihan hyvä. Mutta onko kukaan eksän veroinenkaan? Ja kuitenkin eksä ei ollut minulle se hyvä, se paras. Hän ei saanut minusta parhaimpia puoliani esille loppuviimein. Mutta miten siitä ajattelumallista pääsee eroon, että eksä oli the one? Että sitä sitten tyytyy lopulta johonkin vähemmän hyvää tajuamatta sitä, että se seuraava suhde, se seuraava mies voikin olla parempi. Koska näin luultavasti tulee olemaan. Kun sitten joskus jonkun suhteen saa aikaiseksi.

Ee soitti perjantaina, halusi kuulla ääneni. Juteltuamme niitä näitä hän kertoi vaimonsa veljenpojan kuolleen onnettomuudessa. Eli hautajaiset tiedossa. Ja samalla myös mitä ilmeisemmin avioeron lykkääminen. Sitä hän ei ääneen sanonut, mutta villi veikkaus näin tulee käymään. Selkeästi. Eihän hän nyt voi jättää vaimoaan jolla on surua. En kysynyt asiasta lykkääntyykö Een suunnitelmat, mutta minun ei. Lomani jälkeen jos mitään ei ole tapahtunut sanon Eelle heipat. Mutta jos avioeroprosessi on käynnistynyt niin mistäs tuota tietää alkaako sitten suhde. Parisuhde, jossa on muutakin kuin pussailua ja kädestäpitämistä. Sillä oioi, tällaisia seksisessioita voisin haluta selkeästi lisää, enemmän - mutten Aan kanssa. Seuraava mahdollisuus onkin sitten hieman kauempana kun pääsee taas metsästämään, mutta jos nyt ennen lomaani saisin. Ja kunnolla, kuten tänään ;)