Eipä ole Jii soitellut perään. Pöh. Ja jos joku vielä käyttää kolmen päivän sääntöä niin siinä tapauksessa eipä tarvitse enää puhelinta vilkuillakaan. Ainakaan Jiin takia. Mutta eiköhän tuo ole jo unohtunut, uutta matoa koukkuun - tai vanhaa, ehkä tässä tapauksessa.

Ee palasi töihin. Kiireen ja ongelmien keskelle. Joten hiljainen alku, erittäin hiljainen. Ei tsättäilyä, ei suukkojen varastamista kesken työpäivän. Tai no, kerran, mutta hätäiseen ja jotenkin hämmentyneesti. Mietin mitähän tästäkin nyt tulee, oliko joku nyt muuttunut, muttei onneksi kauaa tarvinnut ajatusta suoda asialle. Perjantaina Eellä ei ollut kiire kotiin ja hän tuli luokseni.

Note to myself - pidä koti ja puutarha aina kunnossa yllätysten varalta. Mutta onneksi ei Eetä haitannut sotkuisuus kun makoilimme sohvalla. Jutustelimme verkkaisesti, välillä suukotellen, kunnes Een suudelmat alkoivat olla kiihkeämpiä. Ja kiihkeämpiä. Uuuu, tähän leikkiin lähdin mielelläni mukaan. Vaatteet lensivät pois ja olimme toistemme kimpussa, mutta taas itse penetraatio jäi haaveeksi. Joku ajatus tai jokin muu häiritsee Eetä niin ettei hän pystynyt taaskaan saattamaan seksiä ihan loppuun saakka - tosin monta kertaa lauenneena se ei minua fyysisesti haitannut, ehkä hieman mentaalitasolla tosin. Ee vain sitten sanoi, että halusi antaa minulle nautintoa, eikä siinä mitään, mutta olisihan tuo mukavaa jos hänkin saisi. Kunnolla.

Een lähdettyä olin kuitenkin aivan tsirptsirp -fiiliksissä, enteilee aikaa pahaa tunnepuolella. Ettei nyt vain kävisi hassusti. Onneksi tuli muutakin ajateltavaa seuraavalle päivälle, matkasin ystäväni Teen vauvan nimiäisiin. Ihana nähdä kuinka onnea Tee pursuaa ja levittää iloa muillekin. Hienoa, että voi olla toisen puolesta onnellinen. Pääsinkin yllättävän aikaisin kotiin, joten ihmettelin mitäpä sitä vapaana lauantai-iltana tekisikään, mutta väsynyt oloni jätti vaihtoehdoksi kotisohvan ja elokuvan.

Illalla sain sitten seuraa tsätissä, Ee tuli linjoille. Hän on kutsunut minua jo pitkään muruseksi, Jenni Vartiaisen kappaleen mukaan, minä taas hieman hannailen tuollaisten lempinimien kanssa. Kiertoreittinä olen päästänyt mielikuvitukseni valloilleen ja vastaan hänen murusviesteihin kauniilla yhdyssanoilla. Hän on silkkimakuupussini, poutapilveni, ruusupapuni. Ritariperhoseni, tiikerililjani ja tuliliskoni. Isot naurut saimme siitä kun kerran keksin allekirjoittaa viestini nimimerkillä posliinikukkasi - osui ja upposi.

Mutta jotta voisi itseään kutsua posliinikukaksi - mikä muuten on kukkinut hassusti tänä keväänä jo kolme kertaa - pitäisi hoitaa puutarhansa. Note to myself: aja karvat, ihan oikeasti aja ne karvat äläkä jätä huomiseen. Maanantaina kaupungilla olevan häppeningin takia olimme isohkolla työporukalla suunnitelleet menevämme piknikille. Yksi toisensa jälkeen perui, kuka mistäkin syystä - paitsi Ee. Mikä ei haitannut kyllä yhtään.

Sateen takia emme sitten lähteneet mekään suoraan keskustaan kuten alunperin oli tarkoitus vaan tulimme luokseni. Nautimme olutta ja kuuntelimme Paolo Nutinia. Makoilimme sohvalla, pitkittäin, Ee piti päätään reidelläni, jalkojeni välissä. Silittelin hänen kasvojaan ja jossain vaiheessa Ee alkoi painaa päällään enemmän häpykumpuani. Enemmän ja enemmän. Lopulta hän nousi päälleni eikä jättänyt arvailujen varaan mitä seuraavaksi tapahtuu painaessaan lantionsa minua vasten. Oi ihanaa, seksiä.

Eipä siinä paljoa arkialusvaatteet (note again: aina, aina varaudu siihen että näytät alusvaatteesi jollekin) ja puutarhan sänget haitanneet kun pääsimme toistemme iholle. Ja nyt pääsimme myös sisäkkäin. Se tuntui hyvältä. Oi. Mutta kiihkoissamme emme sitten tehneet sitä kaikkea mistä olimme aiemmin tsättäilleet, eikä asiat oikein menneet kuten olisi pitänyt. Miksei sitä kumiakaan voinut hakea..? Mutta itse ainakin nautin. Pisteenhän olen jo Eestä aiemmin ottanut, joten se nyt jäi saamatta.

Istuimme parvekkeella suihkun jälkeen ja hehkuin punaisissa poskissani tyydytettynä kuin kissa olisi saanut kermaa. Kunnes kuulin kamalan tilanteenlatistajalauseen. Minkähänlainen morkkis tästä oikein tulee Ee mietti ja puff, hehkuni katosi taivaan tuuliin. Jesus Christ, ei tuollaista sanota ääneen seksin jälkeen! Ei jumalauta vaikka kuinka olisi naimisissa tai ei. Ne ajatukset pidetään sisällään.

Hieman hiljaisena lähdimme keskustaan syömään ja kävimme piipahtamassa häppeningissä. Tunnelma vähän palautui, mutta asia vaivasi aika kovasti. Moraalinen krapula. Kiva. Olipahan siis todella hyvä seksisessio. Voi luoja. Rupattelumme oli jotenkin merkityksettömän tuntuista ja loppujen lopuksi väsymys valtasi mieleni lisäksi kropankin joten lähdimme kotimatkalle.

Ee heitti taas taksilla minut ensin kotiin jatkaakseen siitä matkaa omaansa ja autossa kysyin häneltä onko hänellä nyt kovakin morkkis, kaduttaako. Ee vastasi, että vaikka onkin aiemmin joskus tehnyt toisten naisten kanssa jotain pientä - ei siis kuulemma läheskään niin isoja juttuja kuin minun kanssani - hän ei nyt tunne yhtään morkkista. Ei, vaikka niiden muiden jälkeen onkin tuntenut, mutta minun kanssani tehdyistä pettämisistä hän ei kanna huonoa omaatuntoakaan. Ehkä se hieman lohdutti, mutta silti, kauanko mieleeni tulee ajatus siitä, että olemalla kanssani saa moraalisen krapulan?

Muutamia kertoja elämässäni olen tuntenut morkkista. Se riivaa, se ei päästä otteestaan. Ajatukset palaavat tehtyihin virheisiin. Kunnes ne laukeavat jotenkin, joko tunnustamalla tosiasiat tai loppujen lopuksi unohtamalla. Heh, silloin kun keväällä firman bileissä ensimmäisen kerran suutelimme Een kanssa olin koko viikonlopun aivan piinassa, kunnes maanantaina näin hänet ensimmäisen kerran bileiden jälkeen ja hänen silmäniskunsa kertoi minulle ettei ole mitään syytä potea moraalista krapulaa. Toivottavasti sain nyt hänelle iskettyä samalla tavalla silmää ettei hän seksin jälkeen olisi morkkiksen piinassa.

Ja toisaalta, miksi sitä enää potea, viikonloppuna hän aikoo aloittaa avioerokeskustelut. En tosin pidätä hengitystä odottaessa, mutta olen taas tehnyt selväksi sen, että jos lomalta palattuani hän on edelleen samassa tilanteessa pistän pisteen tälle - mitä se nyt sitten onkaan. Suhteenalku? Hauskanpito? En tiedä, enkä halua mitenkään tätä nyt edes määritelläkään. Lomani katkaisee sen kuitenkin jollain tavoin ja asioita tapahtunee muutenkin aika paljon, joten sitä ei tiedä. Aika kait näyttää. Kuten yleensäkin. Moraalisella krapulalla tai ilman.