Jostain kumman syystä aamulla kotimatkalla päässäni alkoi soimaan Eppu Normaalin kappale Hipit rautaa: "Oon hippityttö 42".. Kaunis kappale. Ja ah, niin kaunis oli viimeöinen flunssalääkkeenikin. Olisin voinut laittaa sen söpöläisen pulloon ja ottaa mukaani, ihastella yhä uudestaan sitä virheetöntä, pehmeää ihoa, vallattomia kiharoita, norjaa vartaloa ja sitä raukeaa katsetta mikä hänen silmiinsä syttyi laukeamisen jälkeen.

Sairastuin jotenkin ihmeellisesti perjantaiaamuna flunssaan. Torstai oli vielä ihan normaali treenipäiväkin, kaikki meni hienosti eikä illalla tuntunut missään, mutta aamulla herätessäni olo oli hieman hassu. Poljin töihin kuitenkin, koska kaikki maanantaina alkavan työmatkani tarpeet olivat toimistolla. Päivän mittaan oloni heikkeni ja kotiinlähdön aikaan valitin Eelle - olimme taas tsättäilleet koko päivän - etten taida jaksaa polkea kotiin, joten Ee ritarillisesti tarjosi kyytiä. Fillari autoon ja matkaan.

Jäimme hetkeksi vielä pihalle juttelemaan niitä näitä ja yllättäen Ee otti minut halaukseen, toivotti paranemisia ja antoi suukon huulille. Ohos. Varoittelin ettei hän nyt vain saisi samaa tautia, mutta hän ei kuulemma koskaan ole kipeä. Suukko oli ihan mukava, mutten jäänyt sitä kauaa miettimään, halusin vain vaakatasoon. Pelkäsin, että lauantain bileet menevät ohi kokonaan jos nyt kovinkin olen sairaana.

Illalla taas tsättäilimme Een kanssa. Kuinka ollakaan. Ihme. Hitto, pitäisikö se oikeasti lopettaa? Se alkaa olla liian hauskaa. Mutta pidän siitä, että minulla on iltaisin seuraa - vaikkakin virtuaalista, mutta seuraa kuitenkin. Ja mukavaa saada kehuja ja vieläpä niin, että mies niitä tarkoittaa varmasti eikä vain lämpimikseen kerro kuinka kaunis tai älykäs olen. Ja kun on kipeä, sitä silittämistä kaipaa triplasti enemmän..

Mikä sitten lienee auttanut, Een lupaus siitä että olen seuraavana päivänä paremmassa kunnossa, tsiljoonat Finrexinit, vodkatujaus vai unet lähes kellon ympäri, mutta lauantaina heräsin hieman paremmassa kunnossa. Päätin lähteä bileisiin, sillä kotoa en ainakaan löytäisi vanhan kansan hokemaa flunssalääkettä. Nuhahan paranee nussimalla, päänsärky panemalla. Toki myös viina, terva ja sauna saattavat auttaa, mutta nyt halusin saada seksiä. Flunssainen olo tai ei.

Ystäväni oli järjestänyt hieman ohjelmaa bileisiinsä ja yksi numero oli kysyä itsestään kysymyksiä, joihin muiden pitäisi kyllä periaatteessa tietää vastaus. Olimmehan tunteneet toisemme jo 13 vuotta. Osalla oli hassuja bonuskysymyksiä, joten päätin itsekin vetäistä sellaisen hihastani. Kysyin monenko eri miehen kanssa ja montako kertaa olin harrastanut seksiä viime vuonna ja mitkä olivat tämän vuoden lukemat. Oh. My. God. Virhe. Herra siunaa miten paljastuikin kuinka kurssikaveriporukka pitää minua valtakunnan ykköshorona. Huimia lukemia, suurinpiirtein he kuvittelevat minun naivan kolme kertaa viikossa ja suuni loksahti auki niin etten voinut käsittääkään oliko se kamalaa vai positiivista ajattelua minusta. Tuskin rispektiä kuitenkaan. Voi luoja. No, korjasin lukemat ja päätin olla ajattelematta asiaa. Helvetti. Minkä minä sille mahdan jos toiset ovat siveyden sipuleita. Kasvattakaa vain immenkalvo takaisin, minä haluan nauttia.

Ja silläpä ajatuksella baariin. Kuuluisaan lihatiskipaikkaan. Tänä iltana ei tuu pakkeja. Eikä tullut, vaikka aika tiukille se menikin. Viimeinen puolituntinen pyörähti käyntiin ja aloin jo hieman olla luovuttamassa, mutta menin vielä pyörähtelemään tanssilattialle. Ja ah, katse kohtasi mitä söpöimmän kundin. Oi. Ja kundin intensiivisestä katseesta päättelin päässeeni päämäärääni. Tanssimme hetken kunnes neuvottelimme mennäkö meille vai teille ja lähdimme.

Kävelessämme kundin asunnolle esittäydyimme, hän oli äM, vuosimallia -85. Jahas, kyllähän hän nuorelta vaikuttikin, mutta ah, niin syötävältä. Puumaillaaan nyt sitten koko rahan edestä! Hänessä oli pientä hippimäisyyttä, mutta söpöllä tavalla ja asunnolla hän soitti hieman kitaraa ja pisti Hektoria soimaan. Eipä siinä kauaa sitten mennytkään kun vaatteet lensivät pois. Tosin hienosti, kiihkosta huolimatta. Huolellisuus millä hän riisui sukkahousuni oli suorastaan kiihottavaa ja aamulla erittäin kiiteltävää.

Hänellä oli nuoruuden kuntoa ja kiihkoa, koko ei ihan kohdillaan, mutta nautintoni sain kuitenkin. Hän halusi minun jäävän yöksi ja olinkin kohtuullisen poikki ettei kauaa tarvinnut houkutella. Heräsin tosin hänen kainalostaan tunnin kuluttua taas uuteen varviin, jonka jälkeen ajattelin kotiutua. Se kävikin helposti, sillä äM nukahti alta aikayksikön, eikä herännyt kun kävin vielä kerran silittämässä hänen vallattomia kutrejaan ja painamassa huuleni hänen poskelleen kiittäen yöstä. Hipsin aamun selkään ja olin puoli yhdeksän aikaan kotona. Tämä päivän onkin sitten mennyt koomaillessa, muttei enää juurikaan flunssaisena. Kyllä vanha kansa tietää.

Kävellessämme asunnolle äM heitti, että mehän voisimme tavata ensi sunnuntainakin, koska on helluntai ja jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä. Turvaisimme siis kesän sutinat, mutta vaikka siinä hetkessä ajatus uudesta tapaamisesta tuntuikin hyvältä ja mielenkiintoiselta, aamulla mietin uudestaan ja lähdin jättämättä mitään tietoa itsestäni. Jääkööt vain kuumat, kosteat muistot. Ei hippipoika 26 olisi ollut 'mine to keep'. Vaikka ehkäpä sillä olisi saattanut rispektit saadakin - puumarintamalla. Ei ikä ole oleellinen loppujen lopuksi, mutta se liittyy niin moneen muuhun asiaan. Elämäntilanteeseen, mitä haluaa ja mihin on menossa. Hänellä selkeästi oli vielä muutama rappu astuttavana ja pitkä kuuma kesä edessä. Ei tuollaista luonnonlasta voi edes yrittää sitouttaa yhteen naiseen. Antaa hänen nauttia kaikista kukkasista - tai toisinpäin, antaa mahdollisimman monen nauttia hänen virheettömästä ihostaan.

Pitänee sitten yrittää olla saamatta mitään kirousta helluntaista, jos tässä ei heilaa ehdi hankkia. Mutta eipä tuo ole ennenkään mitään pilannut, seksiä on saanut. Ja jos tässä nyt aktivoituisi hieman enemmän, yhden yön kiihkohan osoittautui taas vallan mukavaksi. Mikä jottei vaikka kävisi flaksi tulevalla duuniretkellä? Eihän tuota tiedä, hotellihuoneissa on jotain taikaa, ikävä jättää hyödyntämättä. Tosin Suomen rajojen sisällä nyt pysytään, mutta never know minkälaisiin hunkseihin vieraspaikkakuntalainen törmää iltaisin ;)