Valaistuneena elämäni tarkoituksesta, siitä, että olen täällä kuluttaakseni aikaa, onkin vienyt aikaani kirjoittamiselta. Huokuttelevampia vaihtoehtoja on ollut tarjolla, joten en ole pohdiskellut asioita kirjallisesti. Paljon olen kuitenkin tehnyt ajatustyötäkin kaikkien tapahtumien keskellä. Tosin mitään raportoitavaa seksin saralla ei ole, sitä ei ole ollut. Enkä kyllä ole sitä kaivannutkaan.

Risteily-äM kait sen isoimman mietteen saikin aikaiseksi. Ikää tulee lisää, mutta milloin olemme aikuisia? Mikä on aikuinen? Wikipedia määrittelee aikuisuuden vaiheena ihmisen elämässä, mutta milloin se alkaa? Milloin voi määritellä olensa aikuinen ja mitä se sitten tarkoittaa?

Kun joskus parikymppisenä katseli yli kolmekymppisiä ihmisiä sitä ajatteli niiden olevan niin aikuisia tuntematta loppujen lopuksi aivan täysin sitä minkälainen elämä heillä oli. Työt ja autot, talot ja lapset joo, mutta kait nyt aikuisuuteen muutakin kuuluu? Pitäisikö aikuisten käyttäytyä jotenkin - hmm - aikuisesti?

Risteily-äM ei kyllä lainkaan tunnu aikuiselta. Jos nyt tunnen itsenikään aikuiseksi, mutta hän tuntuu olevan kuin pahainen, kiukutteleva pikkupoika vaikka onkin kolme vuotta minua vanhempi. Kerran hän nyt sitten on käynyt luonani, muuten olemme viestitelleet ja lähinnä aika kiivaasti, eikä mitenkään intohimosta vaan jatkuvalla syötöllä kundi kirjoittaa jotain sellaista mikä saa minut näkemään punaista. Kiukuttelee ja sitten taas kääntää asiat toisin. Miksi edes vaivauduin.. Nyt lakkasin leikkimästä, vastaan kohteliaisuudesta kun hän jotain viestiä laittaa, mutta en jää jaarittelemaan. En aio tavata häntä enää ja se taitaa olla muutenkin mahdotonta, sillä vaikka kuinka kysyin ja ehdotin tapaamista hän kiersi sen jotenkin tai loppupeleissä totesi olevansa väsynyt. Kiitos, voihan sitä suoraankin sanoa jos ei halua nähdä.

Leikin loppu ei harmita, sillä kaikenlaista muuta puuhaa ja ajateltavaa on ollut. Kävin gynekologilla, koska kuukautiseni vielä joku päivä tappaa minut kipuihin ja halusin siihen apua. Ihmeellinen ihmiskehoni ei pysy raameissaan, vaan tuottaa kohdun limakalvoa kohdun ulkopuolelle, pieniä endoomia, muttei niin isoja että kannattaisi mennä navasta sisään ja polttaa ne pois. Ja koska e-pillereitä en halua, mikä laittaisi munasarjat lepotilaan ja surkastuttaisi endoomia, sillä se saa muuten minut jotenkin tasapaksuun oloon, niin sain hevoskuurin kunnon särkylääkkeisiin ja tervetulotoivotuksen sitten kun haluan raskaaksi. Endometrioosi on täynnä ironiaa, se paranee kun olet raskaana, mutta raskaaksi et tule - tai ainakin se on vaikeaa. No, eipä haittaa, muut hoitakaan maan kansoittamisen, sitä tehtävää ei selkeästi ole annettu minulle.

Mutta muille kyllä. Sain ikäviä uutisia, ettei tänä vuonna tulekaan ystäväni äSsän häitä, siirtyvät ensi vuoteen. Hyvä syy tosin, äS on raskaana. Eli ainakin kaksi ystävääni tuottaa lisää sormia ja varpaita tähän maailmaan. Lisäksi ystäväni Tee kertoi olleensa raskaana, mutta saaneensa keskenmenon. Toisaalta ihan hyvä, mielestäni, sillä lapsen siittäjä on naimisissa. Liikaa ongelmia. Se stressi lienee ollut aika iso syypää raskauden keskeytymiseen, mutta silti ikävää, tiedän että Tee haluaisi lisääntyä.

Tosin, koska olemme niin muka aikuisia Teen kanssa saimme hyvät naurutkin. Keskustelimme ultraäänestä ja Tee kertoi ettei saanut kuvia itselleen missä pieni pähkinä näkyi kohdussa. Itse sain omat ultraäänikuvani ja nauroimme pitäisikö minun nyt kantaa lompakossani kuvaa munasarjoistani ja kohdustani ja esitellä kaikille kuten raskaanaolevat esittelevät kuvaa sikiöstä? Kaikki musta huumori irti minkä saa vakavasta asiasta. En tiedä käyttäytyisi todellinen aikuinen niin, mutta me käyttäydyimme.

Maksan laskut ajallaan, kannan vastuun tekemisistäni, käyttäydyn asiaankuuluvalla tavalla ja niin edelleen. Kait sitten olen enemmän aikuisempi kuin parikymppisenä. Ja ikä tuo fyysisiäkin aikuisuuden merkkejä, ei jaksa enää kaikkea. Uni on tärkeää ja vaikeampaa toisinaan. Innostuneena ei hypi enää kattoon ja tunteenpurkaukset osaa pidättää väärässä hetkessä ja paikassa. On jossain määrin vakavampi ja mikä pahinta, kyynisempi. Elämänkokemuksen varjopuolia. Jos olisi perhe, omia lapsia, sitä olisi kait vieläkin enemmän aikuisempi kun joutuu ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä, mutta yksin ei ehkä kasva niin aikuiseksi. Vaikka ikä tässäkin tulee vastaan ja fysiikan muuttuminen.

Mutta se on nyt todistettu, ettei ikä kuitenkaan kerro aikuisuutta, typerästi sitä voi käyttäytyä, epäaikuismaisesti, vaikka olisi kuinka vanha. Ja lieneekö se aikuisuutta, kun olettaa tietyn ikäisten ihmisten käyttäytyvän asiallisesti, vaikka pilke silmäkulmassa saa - ja pitääkin olla - läpi elämän. Jotain hyvää kuitenkin aikuisuudessakin, sitä osaa luovuttaa, ei tuhlaa aikaansa turhanpäiväisyyksiin. Tietää edes jossain määrin mitä haluaa - ja se ei ole risteily-äM.