Laiton tunne. Olen töissä, lomaan on vielä 38 päivää, mutta kulutan aikaani kirjoittamalla tänne - en tekemällä töitä. Täällä on kuollutta. Ne vähäisetkin duunit mitä voisin nyt rauhassa puuhastella tuntuvat kovin raskailta, ei millään tunnu saavan otetta että tekisi ne pois.. Ja tietenkin kun tulee myöhään voi lähteä aikaisin. Nooo, ehtii sitä elämässään töitä tehdä. Nyt kulutan aikaani kirjoittamalla asioista jotka pyörivät päässäni.

Tulen varmaan loppuelämäni muistamaan viime lauantain, lämpimän, onnellisen lauantain. Ei nyt kaikilta osin, ei herranjumala, olin "töissä", mutta päivä oli niin tapahtumarikas ja suodattimen avulla säästän ne muutamat huippuhetket sydämeeni. Siihen voin palata kun tarvitsen lämpöä ja mukavia muistoja. Sinällään muistoa ei voi käyttää kun on paha päivä, siihen liittyy Ee ja saattaa olla ettei mies ole elämässäni niin en halua pahan päivän muistona sitä käyttää. Saattaisi alkaa harmittamaan enemmän.

Pahan päivän sattuessa kohdalle suljen silmät ja palaan Budapestin Margit -saaren suihkulähteelle. Siihen hetkeen kun ensimmäisen kerran näin sen veden tanssin, sen kauneuden musiikin soidessa taustalla. Aurinko paistoi kuumasti, mutta suihkulähteen pisarat saivat kuuman ihoni viilentymään. Istuin suihkulähteen reunalla ja tunsin pakahtuvani onnesta. Sillä hetkellä, siinä, upean näyn edessä, upean musiikin kanssa auringonpaisteessa. Talletin hetken muistoihini ja kun minulla on ollut paha päivä olen sulkenut silmäni ja palannut siihen hetkeen.

Karkasimme asiakastapahtumasta Een kanssa kahdestaan muualle. Kuljimme kuin pari, rakastunut pari, suukottelimme ja kuljimme kiinni toisissamme. Nauroimme, hymyilimme, hulluttelimme. Aurinko alkoi paistaa ja päivä ei olisi voinut olla täydellisempi. Ihanaa. Punaviini maistui hyvälle eikä elämässä ollut huolenhäivää. Oli pakahduttavan hyvä olo, pakahduttavan hyvä olla. Palasimme takaisin asiakastapahtumaan ja vaikka irrottauduimme toisistamme on sen täytynyt näkyä kauas että olemme muutakin kuin työkavereita.

Ee tuli loppujen lopuksi avec-lipullani. Sitä ei kukaan kysellyt eikä ihmetellyt, mutta olemme muuten saattaneet pistää silmään kuinka paljon asioita hoidimme yhdessä. Toki tarvitsin paljon apuja käteni takia - se ei pirulauta ole vieläkään terve - mutta kyllähän epätavallisen lähelle näissä tilanteissa tultiin. Ja sitähän en tiedä jos joku on nähnyt meidät karkuretkellämme. Tai viimein kun nautimme illan pääesiintyjästä. Karkasimme taas kaksistaan kuuntelemaan lavan tuntumaan artistia, joka ei nyt sinällään kuulu suosikkeihini, mutta koskettaa muutamilla kappaleillaan minua rajusti. Enemmän pidin edellisviikonlopun Ruisrockin kattauksesta, mutta on todella eri asia kuunnella musiikkia mimmikaverin kanssa kuin miehen jonka kanssa on sutinaa.

Kuinka upealta tuntui olla Een syleilyssä, auringon paistaessa, upeaa musiikkia kuunnellen. Ja osan kauniista kappaleista Ee vei minua. Oih. Jos jollain niin tanssimalla minut saa onnelliseksi. Olin kuin sulaa vahaa Een pyörittäessä minua. Välillä uppoiduimme suudelmaan ja oli kuin olisimme omassa pienessä kuplassamme, vain hän ja minä, sulosävelet ja aurinko. Ei mitään maailman murheita, ei huolta huomisesta, vain me kaksi, siinä hetkessä. Voi kuinka lämmin muisto jää sydämeni sopukoihin.

Viimeisen kappaleen jälkeen oli kuin olisi herännyt horroksesta. Palannut takaisin maailmaan, nähnyt ympäröivän tilanteen. Mutta mitä väliä jos joku meidät näkikin. En ole tehnyt mitään väärää. Paitsi ehkä ihastunut hieman enemmän. Palattuamme muiden joukkoon kukaan ei kommentoinut mitään, joten saattahan tuo ollakin ettei meitä ole bongattu vaikkakin aika sokea saa olla jos ei nähnyt välillämme olevaa lämpöä. Ja viimeistään kun kotimatkalla sammuin Een syliin olemme tainneet näyttää siltä ettemme ole ihan pelkästään työasioissa liikenteessä.

Ee huolehti minut kotiin, muttei jäänyt. Vieläkään. Ehkä ihan hyvä, olin sen verran sitten kuitenkin nauttinut sitä punaviiniä etten olisi ollut tarpeeksi tajuissani. Mutta milloin sitä sitten oikein voi odottaa jotain muutakin kuin kädestäpitämistä ja pussailua? Toissapäivänä olin taas kiimassa, liekö ovulaatio taas huipussaan ja töistä kotiin päästyäni päästin hieman paineita itsekseni, mutta kiima ei helpottanut. Joten kun illalla taas tsättäilimme hermostuin ettei minulle oikein enää riittäisi pelkkä halailu. Alkaa kuulemma Eekin hermostua ja tahtoisi enemmän, muttei edelleenkään ole valmis. Naurahdin taas kiimastani ja yllätyksekseni Ee lähti leikkiin mukaan. Ah kehittyneet älypuhelimet ja kamerakännykät. Ainakin nyt edes näin peniksen ja onhan tuo etäseksi sinällään hyvää kun itselleen osaa tehdä orgasmin. Vaikka tuntuisi se toisenkin tekemänä erittäin hyvältä..

Eilen kesken lomansa Ee oli hälytetty palaveriin toimistolle, joten yllättäen hän pölähti huoneeseeni iltapäivällä. Emme puhuneet eilisillan kiihkosta ja Ee vaikutti muutenkin murheelliselta, joten en ottanut asiaa puheeksi. Ee oli lähdössä koeajamaan uutta autoa ja pyysin päästä mukaan. Näin sain viettää tovin hänen kanssaan sillä tilanteita on ollut kuitenkin aika harvakseltaan. Een murheellisuus oli sydäntäsärkevää, mutta hän ei halunnut avautua. Sen hän kertoi ettemme nyt voi nähdä yli kahteen viikkoon, koska hän lähtee mökilleen. Emme siis edes tsättääkään, mutta ehkä tämä on hyvä. Tauko. Pääsen irti hieman näistä tunteista eivätkä ne ole rajoittamassa elämääni. Sillä en hitto vieköön ihastu niin kauan kun hän on naimisissa.

Illalla tsättäsimme taas ja kyselin hänen murheistaan. Ei hän edelleenkaan avautunut ja koska hän oli murheellinen edelleen ajattelin tilanteen olevan sopiva kyselemällä hieman enemmän tulevasta - mikä saanee hänet entistä murheellisemmaksi. Aikatauluista. Tulevaisuudesta. Milloin avioero tulee ajankohtaiseksi. Mitä sitten tapahtuu. Ja Ee vastaili. Ennen lomaani hän aikoo sen tehdä eli on tässä vielä koko elokuukin edessä. Sitten lähden maailman toiselle puolelle kuukaudeksi, kauas Eestä, mikä on toisaalta ihan hyvä, hoitakoot asioitaan ihan rauhassa. Seksiä saan kuulemma vielä tämän vuoden puolella, mutta en ennen matkaani. Mutta mitä tapahtuu matkan jälkeen jää nähtäväksi. Onko hän eronnut? Olenko minä tutustunut johonkin toiseen? Kuinka maailmani on muuttunut, tunteeni, tahtoni ja haluni. Kerroin Eelle, että jos palattuani hän on edelleen samassa tilanteessa kuin nyt sanon heipat hänelle. Paljon olen katsonut jo, mutta se olkoot takarajani. Ja matkalla toivottavasti pääni puhdistuu.

Kuten nyt lauantaiksi jo, ystäväni Tee pitää bileet ja tarvitsen ihastuksista puhtaan pään. Ja ehdottomasti lähden metsästysasenteella, seksiä on saatava. Siinä jääkööt yhdet Eet ihan rauhassa mökkeilemään, nyt kun en näe häntä päiväkausiin enkä kuule hänestä mitään niin ehkä se tekee todella hyvää. Ja valmistaudun myös tulevaan lomaani. Vaikka mukavaa on kyllä ollut Eenkin kanssa ja se on saanut haluamaan lisää. Enemmän. Vaikka onkin mahdotonta. Toisaalta, tiedän ettei Ee ole pelkästään piparin perässä ja hän todellakin pitää minusta, siitä kuka olen. Eipä olekaan montaa suhdetta alkanut näin pitkällä tutustumisella toiseen ennen seksiä. Ja toivottavasti tästä on jotain hyötyä, ehkä näen sen jälkeenpäin mitä, mutta nyt olisi kovin mmmmukavaa saada hieman seksiä. Pisteitä. Lauantaita odotellessa ;)