Alea jacta est. Arpa on heitetty. Tai oikeastaan haaste. Jotain sutinaa tarttis saada.

Kaikki lähti liikenteeseen jo varmaan aikoja sitten, mutta kulminoitui tällä viikolla maatessani yksin flunssassa sohvanpohjalla kun luin uusimmasta Imagesta (8/2010) Heli Roihan kolumnia Petikaveri. 'Saamaton Helsingissä' on kuin elämästäni. Pelkään jääväni yksin. Mitä jos olen jo saanut osani ihanista miehistä? "Vielä hienompien kokemusten vaatiminen olisi kuin lottoamisen jatkaminen, vaikka on jo voittanut". Löytyykö minulle se jonka kanssa jakaa elämäni? Huolet, murheet, turhat toiveet? Vai joko se elämäni mies tuli ja meni?

Tätä murehtiessani ystäväni Tee päätti heittää haasteen Teppo M:n merkeissä (http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/100-naista/). Ei ihan sataa naista vuodessa - vaikka siihen pystyisikin - ei energia ehkä taitaisi riittää. Mutta vähemmän. Ja ehkä jos siitä joukosta löytyisi sitten se kuuluisi "oikea". Ainakin saisin sitä sutinaa enkä hautautuisi sohvanrakoon.

Kirjoitan siis blogia elämästäni, kolkyt ja risat sinkkunaisen kokemuksista ja  raportoin haastajille, mutta mietin kenelle tätä itseasiassa kirjoitan. Lukijoille vai itselleni. Jos alan miettimään lukeeko tätä exäni, pomoni vai uusin ihastukseni - jos sellaisia nyt tulee - saatan jättää jotain kirjoittamatta, joten kirjoitan itselleni. Ja nimettömänä, kasvottomana. Siitä pääseekin seuraavaan miettimisentuskaani, miten kertoa tästä ystävilleni paljastumatta? Haastajille joo, mutta muuten taidan jättää mainostamisen väliin. Löytävät jos löytävät. En halua vaarantaa "projektiani". Tai niinno, tavallista elämääni, sitähän se.

Jos jotakuta ärsytän tai saan aikaiseksi negatiivisia tunteita se olkoon lukijan oma ongelma. Tätä on elämäni. Siitä kirjoitan. Toivon kuitenkin herättäväni positiivisia ajatuksia, sillä tarkoitukseni on ajautua positiivisuuden valtatielle. Kaikesta huolimatta. Jos täällä pitää vielä seuraavat vuosikymmenet asustaa niin revitään siitä sitten ilo irti.

Olen sutinaa kyllä saanut. Jotkut ystäväni varmasti ajattelet minua horona. Seksikokemuksia minulla on kymmenittäin, mutta kuinka paljon yli sadan tai kahden, en osaa sanoa. En ole pitänyt kirjaa. Paitsi tämän vuoden alusta, ihan mielenkiinnosta. Olen harrastanut seksiä 17 kertaa 11 miehen kanssa. En siis ihan mikään hurjastelija ole, mutta joihinkin ystäviini verrattuna aika aktiivinen kuitenkin. Ja nyt tätä aktiivisuutta pitäisi lisätä? Ja kyseenalaista mainettani horona? Huh.

Oi ihana kasarinuoruus, olen Miami Vice -fani. Rutiineihin kuuluu aloittaa sunnuntaikrapula katsomalla edellisen illan jakso ja osuvasti Definitely Miami -jaksossa Crockett (panisin) ja Tubss käyvät seuraavanlaisen keskustelun jonkun hotellin allasbaarissa tsiigaillen kuumannäköistä mimmiä:

Crockett: Check that out
Tubbs: She's too consevative for you
C: I get these occasinally urges to get stability in my life
T: laughing. You need to see someone about that.
T: You better quit the eyerub man before you strain something
C. Strain in a right place never hurt anybody
C: As long as it is just a strain.
T: Personally I think she could come back after it cools off
T: So she won't get confused the humidity with my sweat
C: Well you have to learn to go with the heat Rico
C: Just like in life.
C: You just keep telling yourself no matter how hot it gets sooner or later there's a cool breeze coming in
T: Shoud I write that down?
C: Use to be I couln't quite tell what's was coming in on it.
 

Aivan. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja kuuman kauden jälkeen viilenee, mutta tämä pikku haaste pitänee huolen siitä, että kuuma kausi jatkuu. Alkuperäinen heitto 69 miestä vuodessa tuntuu kyllä vähän liian isolta luvulta, aina ei jaksa, viikonloppuisin tulee muuta ohjelmaa eikä arkisin varmaankaan lähde saalistusretkille, mutta yritän aktivoitua. Sehän se pohjimmainen syy tälle lieneekin. Sen lisäksi että tarjoan katsauksen villiin sinkkuelämään. Sitä mitä itse saan jos pääsen määriteltyyn tavoitteeseen ei ole vielä neuvoteltu. Aploodeja, illallinen vai lisää kyseenalaista mainetta? No, ehkä se selviää matkan varrella. Kunhan tietäisi itse ensin mitä haluaa. Elämältäänkin.

Alku on aina vaikein, mutta nyt se lienee tehty. Päätös tehdä jotain muuta kuin jäädä sohvanpohjalle. Ja kun poistun sieltä, kirjoitan mitä tapahtui. Vaikka mistäs sitä tietää jos joku joka tätä lukee onkin tarinassa mukana. Törmäillään kaupungin sykkeessä ;)