Aika ei matele, se juoksee. Ja henkeni kaupalla juoksen mukana. Viime kirjoituksesta on aikaa, ei nyt kovinkaan paljoa, mutta tuntuu vuosilta. Hyppäsin uuden asiakastoimeksiannon oravanpyörään ja se saa ajan juoksemaan. Ja minut. Ja on pakottanut myös tarkastelemaan asennettani elämään uudestaan.

Konsulttina onnistumisen pakkona on olla avoin ja iloinen mieli, että pääsee asetettuihin tavoitteisiin, saa muut ihmiset mukaansa, joten vaikka väsyttää ja harmittaa sitä ei voi tuoda esille niin voimakkaasti kuin oman työnantajan toimistolla, tutuille työkavereille. Ja harmistusta ei oikeastaan ehdi ajatella kun juoksee palaverista toiseen, yrittää rämpiä kylmästä vedessä pinnalle pärjätäkseen. Uusille työkavereille pitää antaa hyvä kuva, asiakkaalla pitää käyttäytyä. VR:n toimintaa toki voi parjata, mutta se on pakko laittaa taka-alalle kun päivän juoksut alkavat. Kuten myös muutkin yksityiselämän asiat, jotta pystyy keskittymään.

Juhlani olivat hauskat ja tulikin sitten vedettyä perinteisesti perskänni niin, että vaikka olisin törmännyt unelmien prinssiin en olisi ollut toimintakunnossa. Mutta mitäänhän en lähtenyt hakemaankaan, joten se ei harmittanut. Ei siis raportoitavaa siltä saralta. Krapulaahan tuli sitten vietettyä, mutta tuottavasti, sillä varasin pienen retken työkaverini kanssa. Ei, ei Saksaan, risteily-äM on jo unohdettu enkä ole ollut missään tekemisissä hänen kanssaan enkä varmaan aiokaan. Lähden ensi viikonlopuksi Zürichiin. En ole koskaan käynyt Sveitsissä, joten uusia maisemia ja uutta kulttuurikokemusta odottaessa. Suklaata, juustoja ja käkikelloja.

Tämän viikonlopun ajattelin viettää rauhassa, akkuja ladaten, mutta toisin kävi. Perjantai meni totaalikoomassa, väsymyksestä, sen jälkeen kun illalla pääsin treenien jälkeen kotiin lähestulkoon heti meninkin nukkumaan ja lauantaina suunnittelin löhöäväni sohvalla koko illan. Ystäväni Koo kuitenkin soitti ja pyysi pubiin. Harkittuani asiaa päätin sitten lähteä. Ihan parille. Ilman sen kummempia iltameikkejä tai bilevaatteita. Aikaisin nukkumaan ja niin edelleen.

Olimme juuri ehtineet istahtaa Koon kanssa pöytään, kun sain ystävältäni äNnältä tekstiviestin, että hän on löytänyt täydellisen miehen minulle. Jahas, jotta sellaista. Hän oli bileissä ja siellä oli ilmeisesti hieman tylsä meno, sillä äN soitti sitten ja antoi luurin tälle miehelle. Mut oli markkinoitu vapaamielisenä, seksuaalisesti aktiivisena, kauniina naisena vailla miestä, mutta vain seikkailumielessä. Ja kun siinä sitten hetkinen vierähti niin äN, toinen ystäväni Koo ja tämä herra täydellinen, äS tulivat samaan pubiin.

Päänsärkyni haittasi hieman innostumistani, mutta loppupeleissä kävi sitten niin, että äS tuli luokseni. Sain särkylääkettä joka helpotuksen tuodessaan alkoi tuomaan myös hieman fiilistäkin. Minullahan istuu sohvalla ihan vetävännäköinen ja miellyttävä kundi. Hmmm, mitähän sillä tekisi. Kun äS otti minusta kiinni ja huulemme kohtasivat niin sehän oli menoa. Oih, tämä mies osasi suutelun jalon taidon.

Ja muunkin. Minua neljä vuotta nuorempi, mutta selkeästi aktiivinen sekstailija itsekin. Wow mikä klitanhyväilytekniikka. Kiesus. Otimme parit varvit yöllä ja tapoimme krapulaa koko päivän naimalla vähän väliä. Kondomitkin loppuivat kesken, joten piti hetkeksi pukeutua ja kipaista kaupasta hakemaan lisää. Erittäin mmmmukavaa. Sain vielä upeammat näytteet sormitekniikasta kuin yöllä ja muistin taas kuinka omasta vartalostaan voikaan nauttia. Ja toisen.

Viime kerrastahan olikin ehtinyt vierähtää jo kuukausi. Mutta tämä hiljaiselo teki hyvää psyykkeelle. Katsotaan nyt sitten miten tällaisesta kellonympärinaimisesta fysiikka palautuu.. Mutta oli se sen arvoista! Tosin mitään yhteystietoja en pyytänyt, eikä äS kysynyt, selkiö ettei tässä nyt parisuhteita olla perustamassa. Ja tuollainen player, noup. Ei kiitos. Otin oman nautintoni ja jos ehkä joskus törmäämme niin mikä jottei uusiksi, mutta puhtaan hyväksikäytön merkeissä.

Hassua on se, että vielä alkuvuonna en ollut ikinä kuullutkaan paikkakunnasta, mistä äS sanoi olevansa kotoisin, mutta nyt olen sitten törmännyt jo kahteen mieheen kyseiseltä paikkakunnalta. Ja kuinkas ollakaan, äS tunsi tämän toisen miehen, jonka kanssa vietin villin viikonlopun joskus maaliskuussa. Jotenkin koomista oli kun selvisi mistä äS on kotoisin ja kysyin tunteeko tämä sitä Jiitä niin äS kysyy samantien oletteko panneet. Kiersin kysymyksen, mitä se äSsälle kuuluu ja ilmeisen pienestä paikasta on kyse joten ei kiitos mitään juoruja liikenteeseen. Mutta väittämässä, että tuntee kaikki maailman ihmiset kuuden ihmisen kautta taitaa olla perää. Pitäneekin katsoa keheen sitä törmää lomamatkallaan.

Jotta piste numero viisi - tulevan matkani inspiroimana saksaksi - on nyt hihassa. Seuraava viikonloppu menee lomalla, jolla en pisteitä tule keräämään, mutta sitten on parit seuraavat viikonloput otollisia. Yhdet tuhmahkot pikkujoulut ja sitten asiakkaan pikkujoulut. Niistä odotan paljon, ainakin hauskanpitoa ja mistäs tuota tietää kehen törmää.. Ja huaah, hra J haluaa viedä minut illalliselle. Sen kun näkisi tapahtuvan. Luojan kiitos hän lupasi lakata soittelemasti öisin ja sen hän on pitänytkin. Yksi ärsytys siis vähemmän.

Nyt pitänee lähteä vällyjen väliin, jotta aamulla jaksaa taas sen 115km työmatkan. Uusi työparini on sinkku, 10 vuotta vanhempi ja meitä yhdistää Bryssel, molemmat olemme asuneet siellä. Hänellä on loistava sarkastinen huumorintaju, mutta jokin hieman tökkii enkä tiedä voisiko siitä ajatella kaatoa, mutta ehkä jos nyt keskityn kuitenkin näihin työasioihin enkä anna ajatusten harhailla muualla. Parit treenitkin jäivät nyt pois viikko-ohjelmasta kun talvitauko alkoi, joten ehkä tässä pääsee taas rentoon elämänmakuun. Ja kohta on taas kevät, lämmintä ja auringonpaistetta. Jaksaa, jaksaa! :)