Viikko meni täynnä ohjelmaa, mutta sitä valitettavasti sotki 'se aika kuukaudesta' kivuliaalla otteella. Särkylääkkeen avulla liikenteessä ei houkuttele sen kummempiin toimenpiteisiin, paitsi että ajattelin varmistaa kuukauden kuluttua risteilyllä olla ilman kuukautisia ja hankin siirtopillereitä. Toivottavasti toimivat. Sillä hilloviikoilla on vähän nihkeää yhdenillanjuttujen kanssa.

Mutta mukavaa oli liikenteessä kuitenkin vaikkei mitään sen kummempaa raportoitavaa olekaan seksin saralla. Ehtipähän miettiä muitakin asioita. Ja tehdä hassuja testeja. Maikkarin Helmi-sivustolla on testi 'Minkälaiset miehet vetoavat sinuun?' http://www.mtv3.fi/helmi/minisaitit/artikkeli.shtml/2010/09/1188717?ennustaja/testaa_itsesi ja sain tulokseksi, että arvostan tasapainoisia, rehtejä ja huumorintajuisia miehiä. Se nyt ei mikään ihme ole. Ja kukapa ei arvostaisi?

Yhtenä päivänä työkaverini alkoi nauramaan, että hänen nokialaisensa ennakoiva tekstinsyöttö ehdottaa myös -sanan tilalla nynsää. Nynsä. Mikä se on? Kuulostaa juuri sellaiselta mieheltä, jota en halua. Tylsä ja lyhyt? Heinähattu maalaistollo? Nynsä. Juuei, ei kiitos.

Haluan miehen joka puhuu, pussaa ja panee. Ottaa huomioon. Viettää aikaa kanssani, jakaa asioita. Nauraa samoille asioille ja ymmärtää elämästä. Kukapa sitä mitään pelleä vierelleen haluaa? Mutta miten ilmaista tämä deitti-ilmoituksessa niin, että oikea osuu kohdalle. Sillä ilmeisesti pitänee kokeilla miehen löytämistä sitä kautta. Ilmoitus on jo suunniteltu, eli lähestulkoon jo tehty..

Kesälomallani törmäsin hauskaan heppuun, joka yön jälkeen halusi numeroni. No mikä jottei. Hän viestitteli seuraavana viikonloppuna ja vietimme hauskat kaksi vuorokautta. Sen jälkeen ei deittejä sitten herunutkaan. Kolmansien rukkasten jälkeen laitoin viestiä takaisin, että pitäisikö tässä oikeasti toivottaa hyvät jatkot niin Jii pahoitteli, ettei ole nyt parasta seuraa, mutta haluaisi kyllä vielä jossain vaiheessa nähdä. No, nyt hän naamakirjassa huutelee kaipaavansa tyttöystävää. Mikähän minussa oli vikana?

Ilmeisesti vikojen miettiminen ei johda muuta kuin pahaan mieleen. Niitä kait on - meissä kaikissa - mutta niiden hyväksyminen on tärkeämpää. Vanha ystäväni Hoo vieraili eksäni luona ja tapasi hänen uuden kottaraisensa. Pelkään eksän kosivan vaikka minulle hän sanoi ettei koskaan mene naimisiin. Mitä jos hän viekin vihille sen kottaraisen? Mutta minua ei.  Mikä minussa oli vikana.. Miten sen sitten hyväksyy?

Elämässä eteenpäin. Nyt päästyäni pois flunssan yksinäisyyden kahleesta ja minulla on ollut kaikenlaisia miellyttäviä aktiviteettaja mielikin voi paremmin. Ja muutama aatos on käynyt mielessä myös siitä josko sitä hylkäisi kaikenlaiset hapatukset elämänsä jakamisesta kenenkään kanssa tai lisääntymisestä. Vai onko tämä nyt taas näitä hormoniheittoja? Vaikuttaa siltä, että kalenteri pitänee pitää täytettynä niin ei ehdi surra. Silloin elää. Ja ties mihin anti-nynsiin silloin törmäilee ;)