Juttelin tänään pitkästä aikaa hyvän ystäväni äSsän kanssa. Hänen miehensä kosi häntä kesällä, mutta oli harmillisesti ostanut liian ison sormuksen. Nyt sormus oli pienennetty ja äS on päässyt pitämään sitä sormessaan.

Ja mikä upea iso timanttisormus se onkaan! Niin hieno, että äS valitteli ettei uskalla ottaa sitä pois sormestaan, edes käsienpesun ajaksi, ettei se vain unohdu mihinkään. Voivotteli, että sitten sitä vaan täytyy viedä aina puhdistettavaksi kaikista saippujäämistä ja muusta kököstä mitä siihen sitten kertyy kun on aina sormessa.

Onpa varatuilla ongelmat, naurettiin yhdessä. Yksi hyvä syy pysyä sinkkuna, ei tarvitse huolehtia sormuksista. Mutta huh, mistä kaikesta muusta. Sinkkuna olo on välillä todellista työtä..

Aina harjattava hiukset, mieluummin hieman meikkiä kuin ilman, alusvaatteet jotain muuta kuin mammamallia. Ja se karvojen ajelu. Uh, joskus olisi niin mukava antaa vain kasvaa eikä välittää sängestä, mutta minkä kuvan sitä antaakaan vieraalle ihmiselle jos kainaloissa kasvaa karvaa ja puutarha rehottaa? Jos olisi parisuhteessa asialla tuskin olisi niin suuri merkitys, mutta kuka vieras edes kiinnittäisi huomiota homssuiseen blondiin? Saisiko nuolentaa vähemmän kun paljastaisi kunnon luomutuheron?

Toki parisuhteessakin on ihan suhteen hyvinvoinnin kannalta hyvä satsata itseensä ja ottaa toinenkin huomioon, mutta sinkulla tämä korostuu. Jos lähdet metsästämään niin parempi onni laittautuneena kuin ei. Vaikka joskus tosin spontaanit lähtemiset ilman taka-ajatuksiakin ei-niin-laittautuneena tuottaa tulosta, niin paremman kuvan antaminen taitanee antaa jos on hieman vilkaissut peiliin.

Ja jos vielä ajatteli tuovansa seuralaisen omaan kotiin, mikä näin vanhemmiten ja naisena on mukavampaa, päästä omien meikinpesuaineiden luokse eikä tarvitse aamupäivällä kulkea 'walk of famella', eilisissä meikeissä ja bilevaatteissa ellei lähde yöllä taksilla, tarkoittaa se myös kodin kunnossapitoa. Mikä ehkei nyt niin huono asia loppupeleissä ole.

Mutta aina ei jumalauta jaksa. En tiedä kumpi on kamalampaa, silittäminen vai imurointi, mutta silittämistä voi ainakin vältellä hyvin pitkälti. Se imuri on pakko kaivaa kaapista toisinaan. Ihan ei halua tuoda vieraita ihmisiä hirveään läävään, varsinkin jos sen numeron haluaisi vaihtaa. Tuskin kukaan kiinnostuu sotkuisesta ihmisestä. Tai no, mistäs sitä tietää, itselläni se on kyllä aika turn-off jos kundin asunto on sen näköinen, että siivooja veloittaisi ylimääräistä vaarallisen työn lisää.

Koti, hiukset, muu karvoitus, meikki, vaatteet, näin muutama asia mainitakseni. Yksi hiivatan sormus tuntuu aika pieneltä siihen mitä sinkkuus vaatii. Ellei siis halua hautautua yksin kotisohvalle, sillloinhan se on paskan hailee miltä näyttää missäkin osassa.

Mitähän sitä sitten laittaisi päällensä huomisille treffeille? Ärsyttää kyllä, hra J laittoi äsken viestiä varmistaakseen treffit kysyen sopiiko tapaaminen huomenna klo 20.30-21.00. Miten kukaan voi sopia tapaamista puolen tunnin aikavälille? Järjestääkö hän aina töissäänkin palaverit tyyliin tavataan kaupungissa joskus kahdelta? Kyllähän minä olen niin tärkeä, että minua voi odotella.

Argh. Organisoitunut minäni sai taas raivopiikin, eikä ollut ensimmäinen kerta kun hän tuon tekee. "Tulen luoksesi klo 20-21". Ja minähän en tuntia odota jotain fuckbuddya. Tästä olen kuitannut hänelle aikaisemmin, mutta eipä taida mennä jakeluun. Stanan politiikot.

Taidan siis mennä ihan töihinlaittamissani toimistovaatteissa. Ja puutarhassakin kasvaa taimitarha. Katsotaan nyt sitten miten olusella käynti menee, paikkavalintakin häneltä oli loppujen lopuksi yllättävä perheravintola (wtf?), joten kovaa kyytiä kiinnostus murenee. Alamäki taisi alkaa siitä kun hän ensimmäistä kertaa alkoi kertomaan kasvavista tunteistaan minua kohtaan. Sinne katosi naimisen sietämätön keveys ihmisen kanssa josta en arkea halua nähdä.. Mutta no, pitänee siitä lukema ottaa - ainakin jossain vaiheessa jos ei huomenna ;)