Joskus työpaikkaruokalan keskusteluissa suunniteltiin erilaisia tekstejä paitoihin ja muihin vaatteisiin. Nauroimme vatsa kippurassa yhden duunikaverin heitolle, että alushousuissa pitäisi lukea 'Alert! Ovulating!' -varoitusteksti yhdenillanjutuissa. Kuinka totta tuo onkaan.

Jätin ehkäisypillerit pois kolmisen vuotta sitten. Olin kyllästynyt syötyäni niitä neljätoistavuotiaasta lähtien ja halusin tietää miltä vartalossani oikeasti tuntuu. Ja voi pojat, kyllä tuntuukin. Ovulaation aikaan panisin mitä tahansa mikä liikkuu, seksi pyörii päässä ja katse eksyy miesten haaroihin - vaikka työpaikallani ei muuten mitään katselemisen arvoista juuri ole. Viikko kulkee hirveässä kiimassa, jonka jälkeen piikki kääntyy laskuun päättyäkseen kivuliaisiin menkkoihin. Ja siitä sitten taas lähdetään ylöspäin.

Kärsin kivuista, mutta en mistään hinnasta alkaisi syömään taas pillereitä. Sitä tasapaksua oloa en halua enää. Pidän liikaa näistä 'kuumista aalloista'. Vielä jos olisi joku tietenkin jakamassa niitä kanssani, joku muu kuin ah, aina valmiina oleva dildoni. Naisin varmaan aamuin, päivin ja illoin.

Sain taas viime viikonloppuna tilitystä yhdeltä ystäväporukaltani, että mitä jos vaikka kokeilisit ensin deittailua ennenkuin 'annat'. Jotta joku jännitys säilyisi ja kundi kiinnostuisi enemmän. Etten olisi niin 'helppo'. Siitäkö se mies mielenkiintonsa menettää? Että harrastaa heti seksiä hänen kanssaan? En usko olevani niin kovin surkea vällyjen välissä, että se olisi syy. Sitäpaitsi, pidän seksistä. Miksi sitä pitäisi pihdata? Plus että yhdenillanjutut ovat asia erikseen. Silloin agendalla on jotain muuta kuin kundin puhelinnumero. Silloin agendalla on seksi. Puhelinnumero on ekstraa jos kundi vaikuttaa toisen tapaamisen arvoiselta.

Ja juu, olen ollut seksittömillä treffeillä. Joskus. No, viime kerrasta ei ole kauaa aikaa, ystäväni Koo pisti minut lupaamaan yhdet treffit miehensä työkaverin kanssa, vaikka hyvin tiesi etten ole kiinnostunut. "Think out of the box", Koo hokee, kokeile kundeja jotka eivät ole tyylisiäsi. Veni, vidi ja kaikkea muuta kuin vici. Tulin, näin ja todistin, ettei hönö-Tee II ollut miehiäni. Ei voittoa. Ja kakkonen johtuu muuten siitä, että alkukesästä kävin treffeillä toisen samannimisen kundin kanssa joka myös oli hönö. Mitä otsassani lukee? Kaikki hönöt, asettukaa jonoon, kiitos?

Miten ihmeessä voisin kiinnostua kundista, jota en missään nimessä halua suudella? Saatika nähdä ilman vaatteita? Olihan sekin hönö II ihan mukava, mutta vaikka kuinka epätoivoinen olenkin en silti voisi pistää parisuhdetta pystyyn kundin kanssa josta ei löydy mitään houkutusta. Mitään kipinää, jotain särmää. Miehessä pitää olla jokin, oli se sitten luonteessa, huumorissa tai verbaaliakrobatiassa, mutta jotain. Ulkonäöllä ei sinällään ole mitään väliä - kunhan on siisti. Tämän todistakoon myös deittailu turkulaisen rekkamiehen kanssa jota ei ihan komistukseksi voinut haukkua. Mutta jokin särmä hänessä oli.

Jos en tyytynyt asuntoa ostaessani 'ihan kivaan' en tee sitä miehenkään suhteen. Se tunne kun ensi kertaa astuin asuntoon, jonka sitten myöhemmin ostin, oli sanoinkuvaamaton. 'Tämä on minun kotini'. Sitä tunnetta kaipaisin mieheenkin. Se voi toki tulla hieman jälkijunassa, kunhan ensin tulee se kipinä, tässä on sitä jotain.

Tosin ravintolassa metsästysretkellä siitä voinee hieman tinkiä. Mutta missäs muualla sitä metsästää kuin baareissa? Kavereiden bileissä alkaa sinkkumiehet olla vähissä ja harrastuksissani käy vain naisia tai varattuja miehiä. Tai jos ei varattuja niin keski-ikä on yli mielenkiinnontasoni. Paitsi sen yhden ohjaajan suhteen, oh. my. god. mikä muksi. Ja muutenkin. Muttta hän kuuluu sitten siihen kategoriaan 'varattu'. Mutta otan joka toinen viikko silmäniloni ;)

Joskus sain baarissa rökityksen miespuolisen ystäväni Jiin äidiltä (edelleen epäselvää miten ihmeessä se sinne eksyi), että pitäisin näppini erossa hänen pojastaan kun hän todisti meidän halaustamme. Oli siinä sitten selittämistä että kyseessä on vain kaverillinen halaus. En ikinä koskisi ystävieni puolisoon. En koskaan. Ystävyys on liian arvokasta, että sen tuhoisi miehen takia. Tai no, tässä tapauksessa ystäväni on mies, mutta toki hänen aviopuolisonsa on ystäväni enkä haluaisi loukata häntä.

Mutta muuten varatut miehet, eihän tuo minulle kuulu jos joku pettää puolisoaan. En tunne vaimoa tai tyttöystävää eikä minua kiinnosta jos heillä menee huonosti. Se on heidän ongelmansa. Toki voin rohkaista selvittämään asiat kotona ensin, mutta eipä tuota statusta tule kysyttyä kundilta joka tulee iskemään. Tai joka mun iskemisen seurauksena ei kieltäydy vaan lähtee mukaani. Minua on turha moralisoida. Ei ole minun tehtäväni kieltäytyä vaan hänen, joka pettää. Itse olen tilivelvollinen vain itselleni, minun ei tarvitse raportoida kuin villakoirilleni.

Mutta en tietenkään jahtaa varattuja. He ovat vahinkoja jos sattuu kohdalle. Ja kun olen valmis pitämään hauskaa niin sitten pidetään. Alkukesästä sain kutsun vanhan tuttavani syntymäpäiväjuhliin, johon hänen vaimonsa ei tullut. Ja loppuillasta huomasin tulleeni isketyksi. Mikä jottei, lystiä on hauska pitää.

Olemme nyt muutamaan otteeseen tavanneet seksin merkeissä ja keskiviikkona olemme menossa oluselle. Periaatteessa ensimmäiset treffit ulkona muiden nähtävillä ja minkä ensisijainen tarkoitus ei ole seksi. Paitsi ehkä nyt pitänee harkita uudelleen tämän hassun haasteen takia. Siitä saisin numero ykkösen listaani, koska jo tapahtuneita ei lasketa vaan syyskuusta eteenpäin. Ja toisaalta, saisin erittäin tyydyttävää seksiä. Kuitenkaan sen jälkeen kun se on kerran laskettu ei siitä enää saa pisteitä, pitäisikö minun sittenkin säästää tämä valtti myöhempään ja katsoa vain miten meillä synkkaa puhtaasti jutellen..? Saan häneltä kuitenkin.

Jotta keskiviikkoa odotellessa. Palaan siihen sitten miten kävi. Ja ovulaatioviikko on siis jo takanapäin joten voin vältellä houkutuksia helposti ;)